Tee se itse -haastattelu: yrittäjyys on ruusuilla tanssimista

Puolen vuoden yrittäjäkokemuksella voi tehdä jo pitkälle meneviä johtopäätöksiä yrittämisen arjesta. Olen kuitenkin suotta odotellut, että yrittäjämyönteisessä yhteiskunnassa tultaisiin tekemään haastattelu, jossa kerrottaisiin minunkin tarinani. Yrittäjän pitää muutenkin tehdä kaikki itse, joten hoitelen nyt tämänkin.

Hei Sami, oletko viihtynyt yrittäjänä?

Kiitos kysymästä, erinomaisesti, hiphei. Reilu puoli vuotta on mennyt nopeasti paitsi uutta opetellessa, myös kovasti perusduunia tehden. Yrittäjäthän ovat nyky-yhteiskunnan sankareita, ja viihdyn roolissani mainiosti.

Mikä on ollut parasta?

Vapaus. Saan päättää mitä teen, kenelle teen, miten teen, milloin teen. Uusien toimeksiantojen hankkiminen – ja varsinkin saaminen – sekä kokonaisuuksien miettiminen, tarjousten tekeminen ja hinnoittelu on kiehtovaa ja hauskaa. Mahtavaa on myös kivat asiakkaat, jotka arvostavat osaamistani. Sana leviää ja erilaisia tiedusteluja ja toimeksiantoja tulee suhteellisen säännöllisesti.

Jos aloittaisit nyt, tekisitkö jotain toisin?

Enpä juuri. Minulla oli hyvä alku ja lentävä lähtö, ja pääsin nopeasti kärryille myös erilaisten hallinnollisten asioiden kanssa – mistä kiitos hyville yhteistyökumppaneille tilitoimistossa ja Ladecissa.

Mitä kaipaat entisestä työelämästä toisen palveluksessa?

Ehdottomasti työkavereita, yhteisöllisyyttä, tiimissä asioiden kehittelyä, pikkujouluja, kesäjuhlia, aamukahveja, kepeän sutjakkaa länkytystä pitkin päivää. Lasten kanssa torailu aamuisin ei ole ihan sama asia, vaikka nokkeluutta sekin vaatii.

Oletko katunut, ettei hypännyt aiemmin yrittäjäksi?

En. Nyt hetki oli juuri sopiva ja tähdet oikeassa asennossa, oli sopivasti vetoa ja työntöä. Hetki oli hyvä myös siksi, että olin ehtinyt kerätä aika paljon osaamista, kokemusta sekä kontakteja, jotka auttoivat vahvaan alkuun. Jokunen vuosi sitten tilanne olisi ollut vielä toinen.

Onko alussa ollut mitään tylsiä juttuja?

Minullahan on muun muassa vahva ammattiyhdistys- ja luottamusmiestausta, ja siksi olen saanut suoraan tai mutkan kautta jonkun happaman luokkatietoisen kommentin liittyen yrittäjäksi ja riistäjäksi ryhtymiseen. Mutta koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Pääasiassa kaikki palaute on ollut kannustavaa ja positiivista, mistä kiitos.

Pelottaako mikään?

Yrittäjällä on terve pelko persiissä koko ajan: Entä jos tämä ei olekaan näin mukavaa enää vuoden päästä? Jos työt loppuvat, jos rakennelma romahtaa? Voinko heittäytyä ihastuttavan vaimoni elätiksi? Mutta toisaalta uskon tähän vahvasti – elämä kantaa ja hyvä työ tuo lisää työtä. Koko ajan pitää tietysti miettiä uutta ja tehdä suunnitelmia B, C ja D.

Lähtisitkö vielä palkkatyöhön?

Never say never, mutta tällä hetkellä konserniohjeet ja hallintohumppa, jonkun toisen määrittelemä työnkuva tai käskyläisasema ei juuri kiinnosta.

Anna vielä itsellesi pari neuvoa yrittäjyyteen.

Opettele relaamaan hetkinä, jolloin kalenteri ei ole täynnä tekemistä – kukaan ei kyttää, et ole tilivelvollinen kenellekään. Jos aikaa on, mene ulos, kahville, kylille, hiihtämään, hengailemaan, pyykille. Ei inboxia tarvitse päivittää kahdeksasta neljään 5 minuutin välein.

Kirjoittaja on hintelä viestintäyrittäjä, jonka suosikkityöasu on t-paita, shortsit ja villasukat.

Edit 20.1: lisätty viittaus ammattiyhdistystoimintaan.