Työelämäkeskustelussa rehottavat Kaija Koo -latteudet

”Nykyjohtajat alkavat ymmärtää, että ratkaisu löytyy motivoituneista ja hyvinvoivista alaisista.” Oho.

Lehtien työelämäosioissa rehottavat iankaikkiset itsestäänselvyydet. Koska työelämää pitää kuitenkin käsitellä, jostain kaivetaan yhä uusia konsultteja nimeämään uudelleen jo moneen kertaan ladeltuja latteuksia. (Valitettavasti tätä klikkaamalla juttu on yhä luetumpi ja näyttää entistä tärkeämmälle. Uskallan myös kysyä, olisiko jutulle annettu näin paljon tilaa paperilehdessä, jos kyseessä olisi hulmutukkaisen nuoren naisen sijaan samoilla ajatuksilla varustettu keski-ikäinen keskivartalopyylevä mies.)

”Pidä taukoja, jolloin et selaa puhelinta. Katso vaikka ulos ikkunasta. Silloin aivot pääsevät lepäämään.” No eipä!

Ärsytykseni johtuu pitkälle siitä, että olen ollut töissä työpaikoissa, joissa vapaa työkulttuuri, itsensä johtaminen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut normihommaa. Isoissa mediakonserneissa on toki jähmeytensä, mutta ne ovat monissa asioissa myös edistyksellisiä ja joissain jopa joustavia – niiden on pakko, jos ne mielivät pysyä mukana median kilpajuoksussa.

Ilman konsulttien mahtioivalluksiakin olen syönyt säännöllisesti, välttänyt ylipitkiä päiviä, lenkkeillyt iltaisin ja muistanut välillä seisoa sähköpöydän ääressä. Olen pitänyt huolta suhteista työ- ja muihin kavereihin sekä varonut suututtamasta ketään pysyvästi. Ihan oman järjen voimin.

Olen kuvitellut, että nuo yllämainitut tavat ovat jokaisen toimistovässykän perusosaamiseen kuuluvia keinoja, joilla selviää askelten sekoamatta välillä absurdeihinkin mittoihin yltävässä työelämän muutoshumpassa. Mutta ehkä ne eivät ole, koska näitä juttuja tehdään ja jaetaan yhä uudestaan.

Työelämän pitäisi kuitenkin lopulta olla aika helppoa. Tsemppiharhaisen ylisuorittamisen sijaan pitäisi riittää, että kohdellaan toisia hyvin, tehdään mitä ehditään ja omien kykyjen mukaan osataan – ja sitten mennään kotiin lapsia laskemaan. Ehkä ihan niin moni ei silloin uupuisi ennen puolen välin krouvia.

”Työpäivään olisi hyvä sisällyttää taukoja, jolloin ei tehdä erityisesti mitään.” No johan.

Kaikkein rasittavinta työelämän tyhjänpuhujissa on heidän etääntymisensä ihmisten oikeista tunteista. Huulilla karehtiva keinohymy, yli-innokas myötäelo ja imelät tsemppisloganit yt-neuvottelujen jälkihoidossa ovat kuin feikit voimalauseet, joita sutaistaan koukerokirjaimilla korneille sisustustauluille. Ne ovat kuin keski-ikäisten naisten voimaeläimen, Kaija Koon kaupallisen pateettiset Vain elämää -nyyhkäisyt, jotka nostetaan lööppeihin talvisodan uro- ja veritekojen vertaisiksi survival-tarinoiksi.

HS:n näyttävästi puffaama konsultti valistaa meitä vielä: ”Hyvinvointiin panostaminen kannattaa.” Huu!

Hän myös muistuttaa, että panostus onnistuu helposti hänen yrityksensä älypuhelinsovelluksella, jollainen maksaa vuositasolla tuhansia euroja. Mikäs siinä, jos joku haluaa investoida hyvinvointiin. Harmittaa vaan, kun en itse osaa tuotteistaa osaamistani noin helpoksi rahaksi.

Kirjoittaja on hintelä viestintäyrittäjä, jolla on kohtuullisesti esimies- ja luottamusmieskokemusta ja joka ei väheksy pätevien työelämän kehittäjien työtä.